MITÄ TAIDE ON TEKNOSEENIMAAILMASSA? 👀 Eilen viikoittaisessa ohjelmassaan @RogerDickerman kysyi minulta, mikä mielestäni määrittelee taiteen. Olen (tavallaan😂) nukkunut extemporoidun vastaukseni kanssa ja haluan tarjota hyvin hieman muokatun version. Taide on pohjimmiltaan jonkin aisteja vangitsevan luomista tietoisella aikomuksella. 🔥 Avainsana on "aikomus". Se merkitsee eroa onnettomuuden ja eleen välillä; luonnon ja taiteen välillä; tai koneen tuotoksen ja ihmisen päätöksen välillä. Auringonlasku on kaunis, mutta se ei ole taidetta. Duchampin pisuaari tai Cattelanin seinään teipattu banaani muuttuu taiteeksi vain silloin, kun jokainen taiteilija sitä niin kutsuu. Kun siirrymme antroposeenimaailmastamme teknoseenimaailmaan, tämä ero muuttuu huokoiseksi. Kun ihmistaiteilija tekee yhteistyötä koneen kanssa, kenellä on tarkoitus? Toistaiseksi henkilö, joka kirjoittaa kehotteen, valitsee tuotoksista tai kuratoi tuloksen, käyttää edelleen harkintaa ja ohjausta. Tekoäly suorittaa työn, mutta aikomuksen kipinä pysyy inhimillisenä. 💪 Jos todisteita tekoälyn esiin nousevasta aikomuksesta kasvaa, voimme harkita tätä asiaa uudelleen. Se, että taiteen on myös pysäytettävä aistit, on muistutus siitä, että sen on pysäytettävä meidät, edes hetkeksi, tavanomaisessa havaintovirtassamme. Se voi olla kaunista, häiritsevää tai hämmentävää, mutta sen täytyy kiinnittää huomiomme. Joskus pidätys tapahtuu silmän tai korvan kautta (myös nenän tai kosketuksen kautta?); joskus itse mielikuvituksen kautta. Tämä määritelmä ei vaadi kauneutta tai edes omaperäisyyttä. Se vaatii tietoisuutta, valintaa ja kokemuksen tarkoituksellista kehystämistä. Kun teknologia hämärtää taiteilijan ja työkalun välisiä rajoja, "aikomuksesta" tulee viimeinen vakaa maaperä. Olipa se sitten käsin maalattu, koodin luoma tai algoritmin säveltämä, taide ei ala siveltimestä tai mallista, vaan tietoisesta päätöksestä saada meidät pysähtymään ja katsomaan.!! ️ Kiitos Rogerille, joka sai minut pohtimaan tätä.